Se mikä ei tapa, se todellakin hajottaa. Hyvästi rakas..

Kuva (c) Mira Seppänen

Nuku pieni rauhassa.. 10.6.1999-30/31-3.2013 </3

En vaan voi uskoa tätä todeksi.. minusta tuntuu, että minun pitää kirjoittaa itsestänikin aika suoraan, jos haluan kertoa koko tarinan siitä miten kamalan kohtalon tämä hieno pikku ponipoika sai :(

Oli aivan tavallinen mukava päivä, jota vietimme ystävieni kanssa. Hukkasin puhelimeni ja etsin sitä joka puolelta, pyysin ystäviäni soittamaan siihen, mutta pahus! Fiksuna tyttönä olin laittaut sen äänettömälle..Pitkän etsimisen jälkeen ystäväni huusi "Vera, löysin sun puhelimen! Siihen on tullut viestikin!". Ryntäsin puhelimeni luokse ja avasin viestin, se oli vanhalta ystävältäni, jonka kanssa en vähään aikaan ollut kamalasti tekemisissä. Viestissä luki:"MITÄ?! BONGO KUOLLU??!!"

Koko maailma pysähtyi hetkeksi ympärilläni. Ajattelin, että sen oli pakko olla väärinkäsitys, joku typerä pila.. Mitä muka olisi voinut tapahtua?

Päätin soittaa viestin lähettäjälle, kaverilleni Miralle. Hän kertoi että Bongo tosiaan oli kuollut. Hän kertoi myös miten; Bongo oli ollut alatallissa (alatalli on siis todella huonokuntoinen, erittäin matala katto eikä karsinoissakaan ole mitään kehumista) yön ja yrittänyt syödä vieressä olevan hevosen heiniä toisesta karsinasta. Kyseinen hevonen oli potkaissut Bongoa päähän ja Bongon pää oli jotenkin jäänyt jumiin karsinoiden väliseen seinään(?). Todennäköisesti rakas Bongo oli yrittänyt kiskoa itseään irti, lopputuloksena oli se että niskat murtuivat. Toivottavasti välittömästi, ilman mitään kipuja.

Kun kuulin Bongon järkyttävästä kohtalosta, romahdin maahan enkä voinut kun itkeä ja huutaa. Itkin ja valitin Miralle puhelimitse, eikä sille tullut loppua. En välittänyt enää mistään, minulla ei ollut enää Bongoa. Olin polviltani jäisessä maassa, tuntui etteivät jalat kanna enää.

Samana päivänä puhuin siskoni kanssa, joka oli myös aivan rikki tapahtuneen takia. Yritin lohduttaa häntä lauseilla; "Nyt Bongon on parempi olla, ei enää kipuja tai tuskaa. Se on nyt vapaa".

                                                        Ihania muistoja, paljon <3

Bongo oli mahtava poni, johon rakastuin jo kesällä 2010. Vuotta myöhemmin aloin liikuttaa sitä, ja 2011 syksyllä se tuli minulle ylläpitoon.

Alkuhan oli vaikeaa, Bongo meni kaikki askel-lajit pää ihan ylhäällä, se ei osannut pohkeenväistöjä, avo- tai sulkutaivutuksia - se ei osannut edes peruuttaa! "Rodeoponi" joka heitteli melkein kaikki selästään, oli vuoden päästä kiltti ja rauhallinen kisa poni, joka pääsi metrin korkuisen esteenkin yli. Se kantoi kaikkia ratsastajia aloittelijasta kokeneeseen todella hienosti. Huonoja päiviäkin oli, jolloin kentällä ei muuta kuin lennelty selästä. Mutta onnistumisia oli todella paljon enemmän.Valmennuksissa käyty, maastoesteitä hypitty, kisattu, pompittu, sekoiltu, nautittu kesäisestä aurongonlaskusta pellon reunalla ja vaikka mitä.

En koskaan tule unohtamaan tätä ainutlaatuista pientä ponia, joka opetti minulle todella paljon.. <3

Muutama kuva ikimuistoisten vuosien 2010-2013 varrelta ..