Maastossa ja muuta

Heippa!
Kirjoitteluni on jäänyt hieman, sillä oma koneeni on rikki, ja siskoni koneelle pääsen harvoin, mutta kerrompa teille hieman mitä Bongolle kuuluu ja mitä olemme tehneet. Torstaina ja perjantaina olimme maastossa ja saimme sitten pe siskoni Aadan hieman ottamaan kuvia.

Aada alkoi hieman vängätä vastaan ,kosa ei halunnut kävellä maastossa vain kuvia räpsien, noh, tietenkin sitten sanoin että hänkin voi käydä alkutunnista selästä, vetää alkuverkat ja niiden jälkeen ottaa vähän laukkaakin.
Noh, Bongo keksi että olisihan se kivaa vähän testata ratsastajaa tapansa mukaan, eräällä kevyellä laukkasuoralla Bongo veti pukit, ja käännähti hieman, ja vetäisi voimalla pään alas ja Aada tippui selästä.


Tämän jälkeen kysyin aadalta haluaako hän rnään mennä selkään, ja hän sanoi että saan mennä, koska Bongo alkaa usei tippumisien jälkeen temppuilla. Noh menin selkään ja tuli pukkejakin, kun pääsimme sänkkärille, otimme siellä ravia ja hieman laukkaakin, Bongo oli mielettömän innoissaan ja vauhtia löytyi, pysyi kuitenkin käsissä ja oli todella herkkä, ja lähti peräänantoonkih, vaikkei sitä usein teekkään, etenkään maastossa!
Pian kuitenkin Bongo keksi taas lähteä pukkilaukassa vetämään minua ympäri peltoa, ei pelästynyt mitään, teki sen vain kosa oli saanut jos Aadan alas.. no tipahdin, ja poni katsoi minua ilkikurisesti "häähää, siitäs sait!" naurahdin vain, vaikka minua ärsytti kun tipahdin. Nousin takaisin selkään ja menin sänkkärillä vielä pienen etken jonka jälkeen lähdimme ihan maastoon. Siellä Bongo oli tosi kivasti eikä säikkynyt tai temppuillut ollenkaan, otettiin yksi pidempi laukkapätkä, jonka jälkeen ravasimme ja annettiin oikein pitkät loppukäynnit.
Tein Bongolle tallilla seppeleen, jonka hän sitten kuitenkin otti heti pois, ja alkoi syödä sitä, en kuitenkaan antanut Bongon pussuttaa koko seppelettä vatsaansa, sillä Bongolla on yhäkin, se kaviokuume alttius:D Josta olenkin varmaan jo useaan otteeseen maininnut. Kuitenkaan kaviokuumealttius ei ole niin paha etteikö Bongo kestäisi pieniä määriä päivässä tuoretta ruohoa, ja joka vuos on sitä saanutkin, mutta kohtuudella, vähän.