Vuonna 2010 olimme ystäväni kanssa suunnitelleet, että lähtisimme ratsastusleirille tulevana kesänä. Sopiva talli löytyi pitkän etsimien jälkeen, ja varasimme paikat sieltä.
Leirillä pidin kaikista einiten Ostia nimisestä Newforest tammasta, joka oli lähes ainoa, joka
sain laukkaamaan ilman ''taistelua''.
Ratsastin kerran Bongo nimisellä 125cm korkealla risteytysruunalla,
joka oli tallilla saanut isteppäisimmän ponin maineen. Minua jännitti vähän,
koska pelkäsin että tippuisin, kun tämä pikkuruuna oli saanut edellisenä päivänä
kaverinikin maistelemaan hiekkaa. Tunti meni kuitenkin todella hyvin, ja pidin ponista paljon, en kuitenkaan mennyt leirin aikana enään uudestaan Bongolla.
Seuraavana kesänä, vuonna 2011 menimme taas samalle tallille ratsastusleirille.
Halusin taas ratsastaa Ostialla, kiltillä vanhalla tammalla. Tietysti! Olihan se ollut viimevuonnakin lempparini!
Kun ratsastin sillä, ei tämä kyseinen tamma kuitenkaan jostain syystä tuntunut
Halusin taas ratsastaa Ostialla, kiltillä vanhalla tammalla. Tietysti! Olihan se ollut viimevuonnakin lempparini!
Kun ratsastin sillä, ei tämä kyseinen tamma kuitenkaan jostain syystä tuntunut
niin kivalta kuin vuosi sitten.
Halusin seuraavalle tunnille Bongon. Rakastuin siihen korviani myöten, ja päätin ottaa sen heti hoitoponikseni!
Ratsastin Bongolla lähes joka tunti, ja putosin 2 kertaa leirin aikana.
Kun leiri loppui, itku kurkussa hyvästelin Bongon ja sanoin sille, että
tulisin katsomaan sitä niin usein kun pystyisin. Silloin en ollut tietoinenkaan siitä, että meidän tarinamme
olisi vasta alussa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti